AKUSTIIKAN PERUSTEET

Tieteellistä äänentutkimusta kutsutaan akustiikaksi. Akustiikkasuunnittelun tehtävänä on optimoida tilan käyttötarkoitus jakamalla tilassa syntyvät ja esiintyvät äänet hyöty- ja haittaääniin. Akustiikan yhteydessä puhutaan usein haittaääninä melusta ja liiallisesta kaiusta, jotka pyritään poistamaan. Jälkikaiunta-aika tarkoittaa nimensä mukaisesti kaiun kestoa. Äänilähteen sulkeuduttua ääni kuullaan vielä vähän aikaa. Tilan koko ja muoto sekä äänenvaimennusmateriaalin määrä ja sijoittelu vaikuttavat ratkaisevasti jälkikaiunta-aikaan ja tilassa kuultaviin ääniin: kovat ja ääntä heijastavat pinnat eivät juurikaan vaimenna eli absorboi ääntä. Vastaavasti huokoiset ja ääntä imevät materiaalit vaimentavat tehokkaasti häiritseviä, kaikuvia ääniä, mikä tekee niistä hyviä äänenvaimennusmateriaaleja. Tilojen akustointi tulisi toteuttaa tasapainoisesti siten, että kovan pinnan vastapuolella olisi aina ääntä absorboivaa pintaa.

Akustoinnilla, erilaisilla akustointiratkaisuilla ja akustointituotteilla voidaan vaikuttaa huomattavasti hyvän kuuluvuuden lisäksi moniin muihin hyvinvointia lisääviin tekijöihin, kuten esimerkiksi yleiseen viihtyvyyteen, keskittymiseen, työssäjaksamiseen, työterveyteen ja ilmapiiriin.

ÄÄNIERISTYS

Ääneneristyksellä tarkoitetaan rakenteiden kykyä estää äänen siirtymistä tilasta toiseen tai äänen kulkeutumisen estämistä rakenteen läpi. Rakennuksissa käytetään kahdenlaista ääneneristystä: ilmaäänen ja askeläänen eristystä.

Ilmaääni (R’w) on ilmassa olevista äänilähteistä leviävä ääni. Ilmaäänen eristyksessä tarkastellaan rakenteen toimintaa, jossa ilmassa etenevät äänet eli ilmanpaineen vaihtelut saavat rakenteen värähtelemään. Ilmaäänen eristystä käytetään suoraan ilmaan tuotetun äänen eristämiseen esimerkiksi seinän, lattian, oven tai jonkin muun esteen avulla. Ääntä eristävien esteiden eristyskykyä kuvataan ilmaääneneristysluvulla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että mitä suurempi R’w-arvo on, sitä parempi on ilmaäänieristys, ja sitä paremmin eitoivottu melu saadaan estettyä.

Askeläänen eristyksessä värähdysliike syntyy rakenteeseen kohdistettuina iskuina. Läpäistessään seinän tai lattian, ääni saa yleensä koko rakenteen värähtelemään. Värähtely aiheuttaa uusia, vaimeampia ääniaaltoja rakenteen toisella puolella. Runkoääni (L’n,w) on esimerkiksi askeläänen aiheuttama melu, joka siirtyy rakenteessa. Mitä pienempi on L’n,w-arvo, sitä parempi on runkoäänieristys.