MITÄ ÄÄNI ON?

Lyhyesti määriteltynä ääni on väliaineessa etenevää värähtelyä, joka saa aikaan kuulohavainnon.

Ääni on mekaanista aaltoliikettä. Ääni ei etene tyhjiössä vaan ääniaallot tarvitsevat väliaineen. Väliaine voi olla missä tahansa olomuodossa, kuten nesteenä, kaasuna, kiinteänä tai plasmana. Kaasuissa ja nesteissä etenee vain pitkittäinen aaltoliike, kiinteissä aineissa esiintyy myös poikittai-ia aaltoja.

Ääni voidaan havaita kuuloaistimuksena, tuntoaistimuksena tai mittaamalla. Ihminen havaitsee äänen kuuloelinten kautta aistimalla. Korvat vastaanottavat ääniaallot ja lähettävät ne edelleen aivoihin, jossa ne analysoidaan ja tulkitaan.

Ihmisen kuuloalue tavoittaa parhaimmillaan taajuusalueen 16 – 20 000 Hz. Ihmiskorva on kuitenkin herkimmillään taajuusalueella 2000 -6000 Hz ( 2 – 6 kHz), jolle sijoittuvat monet hälytys -ja varoitusäänet. Tätä kuulolle optimaalisinta taajuusaluetta kutsutaan preesensalueeksi. Tämän alueen korostaminen ja häiriötekijöiden poistaminen (esim. melun tai kaiun vaimentaminen) parantaa puheen selkeyttä ja toivotun äänen kuulemista. Kuulovamma syntyy tavallisesti aluksi juuri preeensalueelle. Ihmisen kuuloalueen alarajaa (20Hz) matalampia ääniä kutsutaan infraääniksi, kuuloalueen ylärajaa (20 kHz) korkeampia ääniä puolestaan ultraääniksi.